Huominen jännittää :3

Elikkäs huomenna näen sen kyseisen naisen, josta edellinen blogini kertoo~ Hän tulee tapaamaan minua~<3 Jännittää niin kamalasti xD Toki sitten yksi ongelma on se, että en tiedä mine veisin hänet :/ paikkakunta, jossa asun on kauhea spugela, eikä täällä ole yksin kertaisesti yhtään mitään D: Varmaan lagitetaan vaan jossain hesessä 4 tuntia istumassa xD plus käydään kirjastossa tai mulle tulee sinne velkoja~

Ainiin ja onnistuin jotenkin selvittämään asiat kyseisen naisen kanssa :3 Linkkasin hänelle blogini ja hän sanoi ymmärtävänsä :) Asiat selvisivät tosi hyvin :3 Kiitos kannustavien ystävieni ansiosta~<3

Katsoin tänään muuten Pom Poko leffan. Se kertoo Tanukeista! Japanilaisista Yookaista, jotka pystyy muuttaa muotoonsa. Studio Chiblilta.. Oli tosi hyvä! Vaikka olin eka: "Ei vattu jotain supikoiria jotka muuttaa muotoo.. tyhmin leffa evar!" Mutta suosittelen katsomista! Pidin siitä todella paljon<3

"Supikoirat kulkevat kahdella jalalla, kun ihmiset eivät näe. Eri klaanien välillä käydään jatkuvaa taistelua omasta reviiristä, kunnes ihmisestä koituu se suurin vaara. Tokion kasvava esikaupunki jyrää alleen kaiken, vihreät metsät ja asuintilan. Ihmisistä on päästävä eroon, mutta miten? Keskeytettävä rakennustyöt tai tappamalla ihmiset? Ristiriitaakin ilmenee, kun McDonaldsin hampurilainen ja kaljakin maistuvat. Sittenhän nekin loppuvat, jos ihminen kuolee. Pom Poko on japanilaisen Isao Takahatan ohjaama ja kirjoittama anarkistinen ekosatu vuodelta 1994. Takahatan huoli on alkuperäisen kulttuurin ja tapojen katoaminen. Ehtymätön mielikuvitus vyöryttää eteemme hengästyttävällä tempolla kulkevan, japanilaiseen kansanperinteeseen nojautuvan tarinan, joka vertautuu monin paikoin Richard Adamsin Ruohometsän kansaan.
Kultaiset pallimme heiluvat vaan, vaikka ei tuule ollenkaan, laulavat supikoira-armeijat tehdessään tihutöitä - tai tarkemmin terroritekoja - ihmistä ja rakennustyömaita kohtaan. Hetkeksi jopa hiljennytään kolmen kuolleen ihmisen muistolle, kunnes kuuluu huuto: höpön, höpön, bailataan! Meininki on aika rouheaa, mutta ei mitenkään rivoa tai itsetarkoituksellisen törkeää.
Yllättävän vaihteen tämä supikoirasaaga saa kerrontaansa, kun kuvaan astuu muotoaan muuttava Herra Kettu. Eläimet elävät ihmisinä Tokiossa, miksi ette tekin? Monilla supikoirilla muodonmuutos onnistuu myös. Sitä harjoitellaan, sillä leikitään.
Supikoira muuntuu yllättäen ihmisen lisäksi aivan minkälaiseksi tahansa, lohikäärmeestä leijailevaan Buddhaan ja haamuparaatiin. Ihmiset tahtovat vain omia nämäkin villit keksinnöt itselleen. Onko siis parempi elää ihmisen kaltaisena ihmisten joukossa vai villinä ja vapaana luonnon helmassa?
Pom Pokon viritys on huomattavan monisyinen. Samalla kun se on hillitön ja absurdin huumorin läpitunkema mielikuvituksellinen seikkailu, se on surumielinen ja haikea ekologinen kannanotto: maailma oli ennen city-ihmistä parempi paikka.
Piirrosjälki on jälleen kerran taattua Ghibli-animaatiostudion tasoa; kaunista, pelkistettyä, manga-vaikutteista ja värikästä.
Elokuvalla on pituutta lähes kaksi tuntia eikä sitä ole dubattu suomeksi, joten pienten lasten elokuva tämä ei ole. Vähän varttuneemmalle väelle Pom Poko tarjoaa persoonallisen ja rikkaan seikkailun, jolla on aina ajankohtainen sanoma." - Alkuperäinen teksti