Mä en tajua mikä mua vaivaa.. Mulla on varmaan jo kuukauden ollut tosi outo fiilis vähän väliä, sellainen, että teksisi samalla mieli itkeä ja samalla myös nauraa. Tunnen myös sellaista tunneperäistä kipua rinnassani, ihan kuin siellä olisi jotain jota en voisi päästää ulos ja se tunne vaan taistelisi ulos pääsynsä puolesta, mutta sydämeni ei anna sen tunteen voittaa.. Sisälläni taitaa olla sota.. Samalla tunnen myös suurta kaipuuta, vaikken tiedä mitä kohtaan tai mitä varten..
Sitten minulle tapahtui tossa viime viikolla sellainen juttu, että ensimmäistä kertaa elämässäni joku kertoi minulle, kuinka paljon hän välittää minusta ja kuinka tärkeä olen hänelle ja että hän rakastaa minua. Se oli outoa, olin todella yllättynyt tästä.. En tiennyt mitä ajatella :/ Mietin kauan mitä vastaisin hänelle, mutta kun vastasin sivuutin asian, joka oli hänelle tärkein >: Seuraavana päivänä hän laittoi toisne viestin ja pyyteli kamalasti anteeksi, en tiennyt mitä tehdä, olin hämmentynyt.. Vastasin taas jotenkin tehden asian välinpitämättömäksi.. Se mahtoi sattua.. Mutta minä en vain tiennyt mitä vastata, olin kamalassa tilanteessa >: Tiesin, että välitin hänestä ja hän oli todella tärkeä minulle, mutta en tiennyt voisinko rakastaa häntä siinä mielessä.. Sydämeni tahtoi rakastaa, mutta järkeni ei... Seuraavat pari yötä en saanut nukuttua.. Makasin sängyssä ja mietin, itkin ja ajattelin, mitä tekisin asialle? Miksei elämä vaain voisi olla helppoa? Miksen voisi olla jo aikuinen ja asua omassa kodissa, silloin siitä voisikin tulla jotain.. Mutta tämän hetkisessä tilanteessani se olisi mahdotonta.. Nyt vain rukoilen, etten satuttanut häntä liikaa, ja että voisimme silti olla ystäviä..
Kumpa vain voisin.. olisi ihana edes yrittää.. taidan sittenki olla ainakin ihastunut sinuun rakkaani~<3
Kumpa vain voisimme yrittää..Mutta se taitaa olla mahdotonta..Kiitos niistä ihanista sanoista naine!~<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti